Ai vitsit, miten tyytyväinen olen tuohon kakaraan! Tuo itsevarmuus!

Aiemmin viikolla oltiin kaverin luona tutustumassa koirakavereihin ja ylipäänsä uuteen ympäristöön. Kerttu-tyttö 9vk riekkui ympärillä ja haastoi. Iloinen, hassu otus!  Olin olettanut, että tapaamisesta tulee kahden pienen kakaran riehumista, mutta mitä vielä, Ruuti tutustui uuteen ympäristöön rauhalliseen tyyliinsä ja palasi aina jalkoihin ottamaan kontaktia. Kertun riekkumisista ei välittänyt ennen kuin jos menivät liiallisuuksiin. Silloin sanoi lyhyesti ja napakasti vastaan. Kotimatkalla olikin niin rättiväsynyt, ettei pihahtanutkaan autossa.

Tutustui viikolla parin naapurin uroskoiriinkin: Russeli Daniin ja AHT Sisuun. Hienosti meni: Ruuti käyttätyi itsevarmasti, mutta kuitenkin arvolleen sopivasti.

Eilen käytiin Ulvilan keskustassa, jossa Ruuti tapasi ystäväperheen. Tosi tyytyväinen olin pojan käytöksestä. Avoimena tutustui niin aikuisiin, kuin lapseenkin. Ja hälinästä ei ollut millänsäkään, reippaasti istuskeli parkkipaikalla ja seuraili maailman menoa. Pientä vastalausetta tuli hihnassaolosta, mutta olihan tuo vasta kolmas kerta moisessa.

Masu on ollut Ruutilla löysällä ja nyt vedetään pari päivää Attapectiniä ja riisi-lihaliemivelliä. Tänä aamuna tulikin sitten jo ekat kunnon kakat. Jes! Nyt ollaan ja riekutaan kotona, ensi viikolla taas tehdään jälkeä jauhelihan kanssa, kun massu ok. Pientä muuttoressiä ehkä, täytynee siis hidastaa vähän tahtia uuteen totuttamisessa.

Kuvia vielä Ruutin ja Kertun tapaamisesta. Ikäeroa 10 päivää. Kerttu on suuuuuri tyttö!