Siitä tuntuu nyt olevan iäisyys, kun viime kesän lopulla ensimmäisen kerran aloin kirjoittamaan kasvattajalle kyselyitä rodusta. Maileja vaihdettiin, paikan päällä käytiin tutustumassa ja vieläkin pähkäiltiin. Jokin siinä rodussa tuntui vaan niin omalta, että rotuvalinta alkoi olemaan selvä. Dior-koiran ensimmäinen tiineys jäi tyhjäksi ja seuraavat kuukaudet olivatkin tällaiselle hätähousulle piinaavia. Lopulta alkuvuoden astutus tuotti tulosta ja pennut näkivät päivänvalon 13.3.  Kauan sitä uutta harrastuskaveria odotettiin, mutta nyt pentu on kotona! Vappupäivänä hain Jyväskylästä Dark`Un`s- kennelistä kotiin Ruuti- pojan, värivirheellisen hassunhauskan hollanninpaimenkoiran.

Jännä, kun niitä raitapaitoja olin ihaillut suunnattomasti jo ulkonäön takia, mutta silti matkaan lähti pentueen ainoa värivirheellinen pentu: täysin raidaton, keltainen poika mustalla maskilla. Siinä koirassa vaan oli sitä jotain ja taisi se Ruutikin lopulta valita omistajansa pentutestauspäivänä. Seuraavat vuodet saankin sitten selitellä, ettei tämä ole belgianpaimenkoira malinois vaan ihka-aito hollantilainen. Saas nähdä, tuleeko vastaan koskaan ihmistä, joka arvaa rodun oikein. ;oD

Ruuti saapui meille suuren surun keskelle, sillä vain vajaa kahta viikkoa aiemmin olin joutunut kuiskaamaan vanhalle katalalleni Pepsille viimeisen kerran "Vapaa!". Pepsi sairasti autoimmuunisairautta (soluköyhä vaskuliitti). Kortisoni-hoito ei auttanut ja niin tuli ystävästäni koiraenkeli 14 vuoden ja 5 kuukauden iässä. Pepsin muisto; ihanat yhteiset vuodet, vahtihaukku, sormien välissä laineileva turkki, kynsien rapina ja sen viisas katse säilyvät sydämessäni ikuisesti. Ikävä on suunnaton. <3 Pepsi ei ollut helpoimmasta päästä koiria, vaan erittäin haastava ensimmäiseksi omaksi koirakseni. Se päästi elämänsä aikana sydämeensä vain kourallisen ihmisiä. Minä olin yksi onnekkaista.

Elämä jatkuu, niin se vain on. Nyt on meillä tuo pieni penneli kasvamassa ja vastoin suunnitelmia, ei katala ole sitä enää opettamassa tavoille.

Pennelistä lisää seuraavissa bloggauksissa, kirjoitettavaa varmasti löytyy. On tuo 7-viikkoinen jo ehtinyt mua testaamaankin ja odotankin erittäin mielenkiinnolla yhteistä taivalta. Via Dolorosa.... Mielessäni kuulen kasvattajan viimeiset  sanat pentulaatikolla: "Sä voit saada tästä elämäsi koiran. Tai se voi olla karsein koira ikinä. Riippuu susta." Näin se varmasti on ja näen sen tuosta pennelistä jo nyt. Mutta en mä kultsua halunnutkaan.